Vapun kolme tarkoitusta

On 1. päivä toukokuuta, eli vappu. Vanhastaan vappua on vietetty Suomessa työväen, ylioppilaiden ja kevään karnevaalijuhlana.

Vapun punertava merkitys on hämärtynyt, eihän enää ole oikein työväkeäkään. Me kaikki haluamme kuulua keskiluokkaan. Ainakin keskiluokkaan.

Taiteessa sana työväki on mystifioitu: Jos saisin euronkaan jokaisesta suomalaisesta kirjailijasta, joka viime vuosina on julistautunut siksi viimeiseksi työväenkirjailijaksi, minäkin nousisin keskiluokkaan.

Ylioppilailta odotetaan kansainvälistymistä ja menestystä elämässä - vaikka heitä on enemmän kuin koskaan ennen, ja melkein jokaista heistä odottaa opiskelupaikka vähintään ammattikorkeakoulutasolla.

Kansainvälistymisestä, ja hyvästä tulevasta koulutuksesta huolimatta kukaan ei lupaa uusille ylioppilaille varmaa työpaikkaa. Keskiluokkaako - entisen työväen elämisen ehdoilla?

Onneksi kukaan ei voi ottaa meiltä pois kevättä. Ennen muinoin Suomessa vietettiin näihin aikoihin helaa, toukojuhlaa. Silloin avoimille paikoille sytytettiin tulia, ja karja ajettiin tulien lävitse sairauksien ehkäisemiseksi.

Jotakin vastaavaa me koimme jokin aika sitten. Kun kävimme uurnilla, eli moderneilla tulilla ottamassa itseemme neljän vuoden rokotteen kaikkea pahaa vastaan.